Sami Kankaanpää
Digitalisti @ Elisa Oyj
Salibandy
Urheiluhullu. Pakko se on myöntää. En niinkään penkkiurheilija, mutta aina kun tulee mahdollisuus lähteä peleille, I´ll be there. Salibandyä on takana 21 vuotta kuudessa eri joukkueessa neljällä eri sarjatasolla, ja sitäkin useammassa "höntä-porukassa". Urheilu on täydellistä vastapainoa arjelle, koska kun juokset pallon perässä, niin deadlinet tai tulevat koulutukset eivät ole päällimmäisenä mielessä.
Urheilu on ehkä ainoa osa-alue elämässä, jossa ikä alkaa tuntua. Polvi on leikattu pariin kertaa, pohkeet ovat välillä jumissa ja takareisi on revähtänyt pariin kertaan, mutta se on pieni hinta kaikista niistä hetkistä. Toivon mukaan matka jatkuu vielä vähän aikaa... One more year, sen moton olen lainannut suurelta #8:lta.
Golf
Golf, pieni pallo, kasa mailoja ja yksi tavoite. Kuulostaa niin yksinkertaiselta, mutta on silti niin haastavaa. Parasta golfissa on se, että kuka tahansa voi onnistua lyönnissä kuin Tiger Woods konsanaan. Onnistuppa siinä kahdella peräkkäisellä (tai kolmella, tai neljällä...) lyönnillä, se onkin sitten täysin eri tarina.
Golf on mahtava mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Eräänkin silloin vielä tulevan asiakkaan tapasin golf-kentällä. Ollaan pariinkin otteeseen naureskellen muisteltu ensikohtaamista. Asiakas, pian eläkkeelle jäävä firman toimitusjohtaja, liittyi seuraani Ruuhikosken harjoitusväylällä. Hänen ensimmäinen lyönti, pallo outtiin (ulos kentältä). Siinä hieman häpeille hän lyö toisen lyöntinsä ja tällä kertaa pallo lähtee oikeaan suuntaan. Yhdessä toteamme, että tämä pallo sentään löytyy. Eipä löytynyt kentältä, mutta löytyi lopulta kupista. Hole in one on kaikkien golfaajien tavoite. Tässä tapauksessa se toteutui varapallolla, jota ei tietysti lasketa viralliseksi holariksi, mutta jälleen yhtä hyvää tarinaa rikkaampana lähdettiin kentältä. Ja niitä tarinoita riittää...
Moottoripyörät ja autot
Yleensä moottoripyöräharrastus kuvaillaan niin, että mies ajaa ja nainen istuu tarakalla joko vapaaehtoisesti tai pakotettuna. Meillä tilanne meni toisinpäin. Vaimo, joka oli aikoinaan huristellut kevarilla ja "ansainnut" lempinimen Speedy, alkoi puhumaan kaksipyöräisestä. Sellainen tarttui hyvin nopeasti haaviin. Minä olin aikoinani ajanut vain Suzuki PV:llä enkä omistanut moottoripyöräkorttia. Mikäs sen parempi motivaattori kortin hommaamiseen kuin pyörä pihassa, jota vain vaimo saa luvallisesti ajaa. Kortti tuli hommattua ja tämän jälkeen pihassa on ollut vaimon uskollinen Honda Shadow, josta kuva tuossa vieressä. Välillä ajovuorojen jakaminen on käynyt hermoille siihen malliin, että pihaan on pitänyt hommata myös toinen kulkine. Tällä hetkellä pyöriä on 1,5, joista puolikas on vuoden -89 Honda CBR, josta olisi tarkoitus rakentaa kaupunkirassi. Hitaasti mutta varmasti etenee...
Autoharrastuksesta saa (vaimo) syyttää serkkua, joka on harrastanut ilmajäähdytteisiä volkkareita pidempään. Tällä hetkellä pihassa ja tallissa on kolme Kupla-volkkaria ja yksi hippi-paku.
Harrastukset
Harrastukset pitävät mielen virkeinä. Tässä muutama esimerkki. Perhe onneksi poistaa suurimman osan vapaa-ajan ongelmista, mutta välillä pääsee livahtamaan muihin rientoihin...
